Travelfood

Lensin Kathmanduun Intian Delhistä ja lennon viimeisen puolen tunnin aikana tuntui siltä että vaan noustiin ja noustiin koko ajan ja silti Himalajan rinteet, laaksot ja penkereet olivat koko ajan yhtä lähellä lentokoneen alla. Kathmandu olikin erittäin korkealla vaikka se sijaitsee Nepalin mittasuhteissa laaksossa. Ja siihen laaksoon kaikki saastuneisuus, pöly ja roskat sitten keskittyvätkin. Nepal on varmaan maailman saastuneimpia maita ja kun saastunut ilma sitten kohtaa kostean, syntyy sumu. Kun kävin retkellä Nagarkotissa nähdääkseni auringonnousun Mount Everestin takana, yhtään lumenhuippuista vuorta ei näkynyt sumun takia ja retken järjestäjä totesi että näin usein on.

Mutta kylläpä on värikäs maa! Temppelit ja rukousnauhat pursuavat värejä ja naiset kantavat värikkäitä sarongeja. Keskustellessani nepalilaisten kanssa he kysyivät enemmän minulta ja minun kotimaastani kuin minä heiltä. Tilasin valmiita retkipaketteja paikalliselta toimitsijalta ja hän kuljetti minut paikasta toiseen. Tuntui siltä että se oli hyvä ratkaisu koska julkinen paikallisliikenne on melkein olematon ja etäisyydet kaaosmaisessa liikenteessä saattoivat olla isoja, jopa Kathmandun sisällä. Kävin myös Bhaktapurin ja Patanin temppelikaupungeissa ja täytyy sanoa että uskonnon harjoittaminen ja pyhäkköjen arkkitehtuuri on siellä hyvin erilainen kuin Intiassa vaikka helposti luullaan että uskonto on sama Nepalissa ja Intiassa.

Kathmandun Thamelin turistialueella on runsaasti erilaisia etnisiä ravintoloita. Maistoin tiibetiläistä ruokaa, joka on perunapitoista ja lihana käytetään kanaa tai vesipuhvelia. Tiibetiläiset momo-nyytit ovat eräänlaiset pastatyynyt, jotka tuodaan kuumassa liemessä.

Kun ollaan Maailman Katolla, odotetaan raikasta vuoristoilmaa. Sellaista ei ole Kathmandun laaksossa ja varsinkin Nepalissa ilmansaasteista voi tulla este matkailulle, josta taas voisi olla nostoapu köyhyydestä.

Aasia, eksoottinen ruoka, matka, matkakokemuksia, Nepal