Travelfood

Uutta-Seelantia pidetään yhtenä maailman kauneimpana maana, ja onhan siellä paljon upeaa nähtävää. Mutta ovatko maisemat ainutlaatuisia ja kannattaako matkustaa maapallon toiselle puolelle, jotta niitä saisi nähdä? Normaalisti sanoisin kyllä, mutta kun hyviä ja huonoja puolia vertaillaan, en olisi enää niin innostunut. Maan asiakaspalvelu on erittäin ystävällinen eikä siitä odoteta palvelurahaa. Ruoka on ensiluokkkaista (erityisesti lammas, pihvit ja merenelävät), mutta silti on jotain…

Aikaisemmin olin pysähtynyt pohjoisen saaren Aucklandissa, mutta tällä kerralla lensimme maanjäristyksen runtelemaan Christchurchiin eteläisellä saarella. Ennen kun pääsimme maahan, jouduimme tunnin kestävään kuulusteluun lentokentällä ja tämä kokemus ärsytti meitä koko maassa olomme aikana. Ilmeisesti Uuden-Seelannin luonto suojellaan ulkomaailmalta tulevilta siemeniltä, joten laukkuamme pengottiin elintarvikkeiden etsinnässä ja kenkäpohjiamme (mutta ainoastaan yhdet kengät parista!) analysoitiin. Kaikki tämä tapahtui huolellisesti täytettyjen maahantulolomakkeista huolimatta. Miksiköhän tätä suojelua ei voida tehdä teknisesti? Tämän lisäksi tarvittiin vielä tiukkoja kuulusteluja emmekä oikein ymmärrä miten ne liittyvät siihen luonnon suojeluun. Kysyttiin onko meillä sukulaisia kotimaassamme ja onko olemassa naisystäviä. Oltiin kummallisia kun halusimme viettää ”ainoastaan” neljä päivää Uudessa-Seelannissa. Miksi olemme epäilyttäviä sen takia että matkustamme kevyesti ainoastaan kahdella repulla? Vaatimaton asiakaspalveluammattini tarvitsi lisäselitystä, joten voin vain kuvitella miten paljon kysytään niinkin epämääräisestä ammatista kuin ”kotirouva”. Kysymyksistä huokui selityksen tarvetta miksi me haluamme tulla Uuteen-Seelantiin, mutta virkailijat voisivat ehkä tämän jälkeen mieluummin kertoa miksi he haluavat meidän käyvän siellä uudestaan.

Uuden-Seelannin luonto on kaunis mutta samankaltaisia vuonoja löytyy Norjasta (joka on paljon lähempänä meitä eurooppalaisia turisteja) ja vastaavanlaisia vuorimaisemia löydetään Sveitsistä. Herkullisia lammas- ja kalaruokia saadaan myös eurooppalaisista maista kuten Islannista. Viinitiloissa voidaan vierailla useissa Euroopan maassa. Sää muistuttaa aika paljon Skandinavian säätä, mutta vuoden toisella puolella. Siitä huolimatta, Uuteen-Seelantiin ei voida oikein mennä ilman lämpimiä vaatteita ja takkeja, mikä on suuri haitta niille, jotka mielellään matkustavat kevyesti esimerkiksi Aasiaan tai Australiaan.

Matkustimme kalliilla Kiwi TransAlpine-junalla Christchurchista halki upeiden vuoristomaisemien, mutta pitäisin edullisemman sveitsiläisen rautatieverkoston parempana alppimatkustelua varten. Paikallisten taksiyrittäjien mukaan juna on usein myöhässä eri syiden takia (mutta ei siitä syystä että toisen junalinjan aikataulut jumittavat etenemistä, koska tämä on ainoa junareitti) ja meidän vuoromme oli tunnin myöhässä. Christchurchin juna-asema sijaitsee yllättävän kaukana kaupungin keskustasta, se oli vaikeasti löydettävissä, eikä sinne päässyt julkisilla ajoneuvoilla. Kuten USA:ssa, käytännössä tarvitaan vuokrattua autoa Uuden-Seelannin tutkimiseen, mutta silloin pitää varoa vasemmanpuoleista liikennettä!

matka, matkakokemuksia, ruoka, Uusi-Seelanti