Travelfood

Lissabon on kaunis kaupunki, joka monessa mielessä muistuttaa San Franciscoa. Molemmissa kaupungeissa on jyrkät kukkulat, raitiovaunut sekä toisiaan muistuttavia siltoja. Lissabonin arkkitehtuurista näkee viitteitä suurvallan menneisyydestä ja kaikista julkisivuista ja kaakeleista huokuu suuri käsityöläisperinne. Lähiseudun Sintra-kaupungissa on monta linnaa, joiden patsaiden, ikkunoiden ja mosaiikkien yksityiskohdat häkellyttävät.

Lissabonin kaupalliset korttelit sijaitsevat laaksossa kahden kuuluisan Alfama- sekä Barro Aixho-kukkulan välissä. Alfama on tunnetuin kaunis kaupunginosa vanhoine taloineen ja Castelo de São Jorge-linnoituksineen kun taas Barro Aixha on boheemisempi ja ränsistyneempi, mutta jonka pienistä korttelikapakoista kuuluu melankolisia fadolauluja.

Merenkävijöiden maassa syödään tietysti kalaa. Yleensä tarjoillaan grillattuja sardiineja tai turskaa, bacalhau, eri muodoissa. Omasta mielestäni sardiinit olivat maukkaampia kuin turska. Ravintolat tarjoilevat myös lammasta ja padassa liha oli mehevä ja hyvä! Jälkiruoaksi syötiin Belem-leivonnaisia, jotka sisältävät eräänlaista vaniljavanukasta.

Ennen vanhaan Portugal tuntui kaukaiselta, Euroopan periferiassa ja suuren Espanjan toisella puolella, mikäli haluttiin matkustaa Lissaboniin junalla. Myös Suomi on sivussa Keski-Euroopasta nähtynä, joten meillä oli jotain yhteistä portugalilaisten kanssa. Silti maa tuntuu hyvin eurooppalaiselta ja solidaariselta ilman että portugalilaiset pyrkisivät olemaan jatkuvasti esillä. Surulliset fadolaulut ovat peräisin köyhistä olosuhteista mutta siitä huolimatta ne eivät tunnu valituksilta. Ne kertovat kovista kohtaloista mutta myös selviytymisestä. On helppoa vierailla Portugalissa ja liikkua maassa. Sen lisäksi paikallisten kanssa pystyy kommunikoimaan esimerkiksi englanniksi.

eksoottinen ruoka, Eurooppa, matka, matkakokemuksia, Portugali, ruoka