Travelfood

Varsinainen matkakohteeni oli autonominen maustesaari Zanzibar, mutta lentoni teki välilaskun Kilimandjaron lentokentällä. Valitettavasti legendaarinen vuori oli pilvien peitossa, mutta Masai-aromaa näkyi hyvin. Zanzibarin saari kutsutaan paratiisisaareksi, jonka rannoilta pääsee turkoosinsiniseen mereen. Mikäli käyttää kulttuurihistoriallista Stonetownia tukikohdakseen, sellaisia rantoja ei löydy kävelymatkan päässä, koska ne joko kuuluvat hotellialueelle tai ovat muuten kaukaisia ja vaikeita saavuttaa. Ja usein ovat aika likaisiakin. Vaihtoehtona on lähteä retken järjestäjän matkalle jollekin rannalle joko veneellä tai dhow-aluksella.

Stonetown on aika ränsistynyt, mutta sillä on vanhanaikainen viehätys, joka tosin myös muistuttaa saaren karmeasta menneisyydestä orjakaupan keskuksena. Paikalliset tuntevat arvonsa ja turistit saavat jatkuvasti vastata ”no thanks” kaikenlaisille palveluille mitkä vastaantulijat markkinoivat. Tanzanialaisilla on erityinen ”don’t worry”-asenne, hakuna matata, mikä tarkoittaa että vierailijoiden kuuluu rennosti ottaa vastaan kaikenlaista markkinointia.

Jo hotellissa sain maistaa tanzanialaisia erikoisuuksia: aamiaiseksi tarjoiltiin masai-lihavartaita, mutta myös kaupungin muilla ruokalistoilta löytyi mantereen riistaa. Zanzibarin erikoisuudet ovat tietenkin grillattuna tai paistettuna saatavaa kalaa tai äyräisiä, joita usein tarjoillaan intialaisittain masala- tai

kookoskastikkeessa. Stonetownin katukeittiöistä saatava ”Zanzibar pizza” on käytännössä jonkinlainen räiskäle, jonka täytteenä on usein lihaa ja mausteita.

Jos lähtee vähän Stonetownin ulkopuolelle tullaan neilikka-tehtaaseen, jonka tuoksut ovat miellyttäviä: jotenkin kevyempiä mutta silti voimakkaampia kuin kotona saatavaa maustepurkkien neilikkaa. Yleisesti ottaen tuntuu siltä kuin turismi on nyt jo turmellut saaren maineen kauniina paratiisina, ja ehkä se on liian pieni isoille turistijoukoille. Tai sitten turistit ovat vaan niin haluttuja samalla kun resurssit ovat liian pieniä jotta kaikki sujuisi mutkattomasti. Jonain päivänä saari on näyttävä matkailun raunio samalla tavalla kuin se nyt on näyttävä raunio orjakaupan jälkeen. Kun keskipäivän rankkasade saa vanhan kaupungin kujat tulvimaan, on selvää että pienimuotoinen jokapäiväinen uudelleenrakentaminen alkaa jotta kaupunki olisi taas valmis ottamaan vastaan seuraavan päivän matkailijoita ja seuraavat rankkasateet.

Afrikka, matka, matkakokemuksia, ruoka, Tansania