Travelfood

Voisit kuvitella ensimmäisen vaikutelmasi maasta olevan kuiva ja hiekkainen, mutta juuri ennen joulukuista vierailuani oli satanut yllätykselliset 2 päivää ja kuiva pusikko olikin muuttunut vihreäksi ja  tasanko vilisi elämää. Ehkä tämä symbolisoi elämän ja toivon läsnäoloa jopa hankalimmassa maisemassa? Vihreä yllätys oli pääkaupunkialueella, Windhoekissa. Päämääräni oli kuitenkin saksalaisvaikutteinen Swakopmund Atlantin rannikolla, ja mitä lähemmäksi tultiin rannikolle sitä kuivemmaksi ja hiekkaisemmaksi maisema yllättäen muuttui. Swakopmund on herttainen ja rento kaupunki, mutta paljon viileämpi ja tuulisempi kuin kuuma Windhoek (juuri loputtoman merituulen takia).  

Namibian kansa tuntuu ylpeämmältä ja vauraammalta kuin moni muu afrikkalainen maa. Palvelu saattaa kestää, mutta tuntuu siltä kuin heidän tyylinsä olisi parempi ja normaalimpi kuin länsimainen hektinen tapa toimia. Swakopmundissa tuntuu mahdottomalta välttää kaupustelijoita, jotka haluavat myydä rihkamaa, joka kertoman mukaan on peräisin Etosha-alueelta. 

Kun etsii tietoa Internetistä namibialaisesta ruoasta, törmää joko saksalaiseen ruokaan (koska Namibialla on saksalainen siirtomaa-tausta) tai alkuasukkaiden aavikkoruokaan. Jälkimmäinen tuntuu vähän keinotekoiselta ja vaikealta saada, mutta yllätyksekseni Windhoekin hotellillani oli tarjolla jopa Mohane-toukkia! Ne ovat rapeita ja hiukan onttoja, mutta niistä tehty kastike sopi hyvin pap-in kanssa (valkoinen puuro-sivuruoka). On olemassa myös ruskea mahonga-niminen versio pap-ista ja nautin sitä Owamba-kanan (omassa liemessään haudutettu kana, ikään kuin ranskalainen confit) ja villipinaatin (ombidin) kanssa. Riistaruoka oli vaikea saada joulukuussa, mutta aina sitä voi kokeilla biltong-muodossa (kuivatettu välipala). Meren varrella kannattaa kokeilla meren eläviä, ja minun valintani olikin Atlantin kalakeitto, jossa oli runsaasti valkolihaista kalaa nimeltä hake ja kingklip. Suosittelen! 

Afrikka, matka, matkakokemuksia, Namibia, ruoka