Travelfood

Matkustimme Vietnamiin joulukuussa kun maan eteläosissa on kuivaa ja lämmintä toisin kuin kesäkuukausien märät monsuunisateet. Vietnamin pohjois- ja keskiosat jäivät tällä kerralla kokematta mutta retkeilimme paljon Ho Chi Minh-kaupungissa (Saigonissa) ja Mekong-suistoalueella. Suiston tärkein turistikaupunki on Cai Be, joka on tunnettu kanavistaan, kelluvista markkinoistaan ja riisipelloistaan. Tällä alueella on kaikki mahdollisuudet hyödyntää Mekong-joen kaikkia tärkeitä elinkeinoantimia. Matkustimme myös katamaraanilla rannikkokaupunkiin Vung Tauhun, jossa voi ottaa aurinkoa ja rentoutua suurkaupungin vilinästä.

Ho Chi Minh on suuri liikennekaaos lukemattomine mopoineen ja vähine autoineen. Mopovirran mittakaava on jotain aivan ainutlaatuista ja kuvista olen nähnyt että edes monsuunisateiden tulvat eivät pysty jarruttamaan mopoja, vaikka niillä ajettaisiinkin jopa puoliksi veden alla. Ho Chi Minhin vilkkaiden katujen ylittäminen tuntuu itsemurhayritykseltä, mutta selviydyimme siitä! Enimmillään näimme kokonaisen kuusi-henkisen perheen istuvan pienen mopon päällä: mies, vaimo ja neljä lasta.

Vietnamilainen ruoka on tunnettu, joten odotukset olivat suuria ja kyllähän ne odotukset täyttyivät! Kun intialaiset ja thaimaalaiset maustavat ruokansa erilaisilla mausteseoksilla ja chilillä, maustavat vietnamilaiset ruokansa yrteillä. Pho-keitto on käytännössä soppakulho, johon ladotaan vihanneksia, nuudeleita ja kasoittain aromaattisia yrttejä ja sitten kaadetaan kuumaa lientä päälle. Vietnamilaisen ruoan ainesosat maustuvat kastikkeilla, joista kokeilin ainakin inkiväärikastiketta ja kalakastiketta. Suosikkini oli kuitenkin bung khao-ateria, jossa ohukaisia täytettiin porsaalla, kanalla ja pavuilla sekä pienissä riisipaperipaketeissa haudutetuilla yrteillä. Vietnamilaiset kevätrullat ovat maan tunnetumpia ruokalajeja, kun taas grillattu sammakko on eksoottisempi, mutta jokaista on mielenkiintoista maistaa!

Kommunismi on tunnettu siitä että palvelukulttuuri on käytännössä olematon. Byrokraattisilla järjestelyillä hoidetaan niin että kaikilla on minimipalkkatyö mutta hyvin harvoilla on mahdollisuus lisätä palkkaa omilla taidoillaan tai työntekohaluillaan tai palvelualttiudellaan. Vietnamissa on vielä jälkiä vaatimattomasta palvelukulttuurista. Tieto ei kulje eikä sitä anneta, hotelliasukkaita siirretään ilman ennakkovaroitusta huoneesta toiseen, virallisesti juomarahoja ei odoteta mutta silti näytetään pettyneiltä mikäli turistit eivät anna tippejä ja kaikkea tarjoillaan väsyneellä, innostamattomalla ilmeellä, mikä on täysin erilaista kuin esimerkiksi Thaimaassa. Uskon silti että tämä on ylimenokausi, joka varmasti kohenee jo lähiaikoina.

Aasia, eksoottinen ruoka, matka, matkakokemuksia, ruoka, Vietnam