Travelfood

Equadorilaiset näyttävät olevan erityisen innostuneita vierailijoistaan. He kysyvät paljon, ja tekevät kaikkensa oikaistakseen niitä haasteita, joita he luulevat turisteilla olevan. Eräs nainen yritti kovasti ratkaista ongelmalliset liikenneyhteydet lentokentän ja pääkaupungin Quiton väillä. Julkisilla liikennevälineillä piti ainakin mennä ensin lentokenttäbussilla jotta pääsisi bussiasemalle, josta menisi kuitenkin takseja historialliseen keskustaan. Saatuani taksin sieltä taksikuljettaja taas teki kaikkensa jotta oikeat kohteet löytyisivät sinä lyhyenä aikana kuin stopover-lentoni oli paikalla Quitossa. Ja kaikki tämä ilman lisäkuluja. Kaiken kukkuraksi kadotin kamerani bussissa ja kaatosade alkoi – mutta uskokaa tai älkää, tämänkin he yrittivät ratkaista!

Moni matkustaa Equadoriin Galapagos-saarten vuoksi, mutta pienestä maasta löytyy myös paljon muutakin nähtävää: tyypillisiä merenrantakaupunkeja, vuoristomaisemia sekä tulivuoria – ja pääkaupunki Quito on tyypillinen eteläamerikkalainen kaupunki espanjalaisella siirtomaa-arkkitehtuurilla. Se sijaitsee jyrkkien kukkuloiden välillä ja varrella, ja näkymät ovat dramaattisia ja kauniita.

Equadorin ruoka muistuttaa paljon perulaista keittiötä ja sain maistaa sekä cevicheä (raakamarinoitua kalaa) ja grillattua naudansydäntä (anticucho de corazon). Kahdesti olen saanut ruokaa, jota oli rakennettu tornin tapaan niin että välissä oli keltaista perunamuusia, kanakastiketta sekä ajokastikettä (majonneesia ja ketsuppia!). Toisen nimi oli causa limeña ja toisen nimi oli relleño. Ja empanadas-piirakoita löytyy tietysti joka paikasta niin kuin kuuluu Etelä-Amerikassa.

Equador voisi satsata huomattavasti enemmän turismiin, ja aloittaa kehittämällä infrastruktuurin lentokentästä keskustaan. Nyt vaikuttaa siltä, että Kolumbia modernisoi maansa sodan jälkeen niin nopeasti että turistit valitsevat mieluummin sen maan kuin Equadorin.

Equador, latinalainen Amerikka, matka, matkakokemuksia, ruoka