Travelfood

Côte d’Azur tai etelä-Ranska tarjoaa lämmintä ilmaa keväällä ja syksyllä, kun pohjois-Eurooppa palelee. Rahaa tihkuvat nimet kuten Nizza ja Monaco karkoittavat köyhiä matkailijoita mutta alueelta löytyy mielenkiintoisempaa ja edullisempaakin. Provencen maalaiskylät kuten Aix-en-Provence, St-Paul-de-Vence ja Grasse ovat kauniita, mutta vieläkin parempaa löytyy kauempana. Junalla matkustaminen Rhône-laaksoa pitkin Dordognen vuoriston läpi, tai Gascognessa tai vuoristoisilla Pyreneillä Lourdes-kylpyiläkaupungista käsin ovat takuuvarmoja elämyksiä vaikkeivät ole niitä tutuimpia turistireittejä. Marseillesta ei löydy erityisen paljon nähtävää ja kaupunki ei ole myöskään ihan siistimmästä päästä.

Kaikista kaunein löysin kuitenkin Saorgesta, joka on piilossa oleva vuorenreunalla oleva pieni kaupunki Train des Merveilles-junareitin varrella Nizzasta kohti sveitsiläistä rajaa. Koko pikkukaupungin väestö istui eräänä sunnuntaina kaupungin ainoan elintarvikemyymälän edustalla ja täyttivät mukejansa kaupan pahviviinipakkauksesta niin että yhteisellä humalahetkellä he nauttivat vuorten hiljaisuudesta ja kirkonkelloista.

Ranskalainen ruoka on maukas, siitä ei voi väitellä. Aikaisemmin olenkin kirjoittanut muutamasta ranskalaisesta ruokalajista ja makeisesta ja tästä seuraa jatkoa.  Ranskan rannikolla syödään luonnollisesti paljon kalaa, esimerkiksi kala- ja äyriäiskeittoa, ja silloin haetaan yleensä bouillabaissea. Tämä ateria on kamalan kallis, koska se sisältää kallista sahramia, mutta myös muita maistamiani kalakeittoja olivat aivan yhtä hyviä. Nizzassa syödään edullisesti crepes-ohukaisia nimeltään socca, jotka ovat paikallisen tapaan tehty kikherne-jauhoista. Nizzan salaatti tonnikaloineen, papuineen, keitettyine kananmunineen ja sardiineineen on hyvä, mutta ei erityisemmin ainutlaatuinen eikä vaikea tehdä itse. Valkosipulietanoita ovat helposti saatavana ravintoloissa, joissa on kiinteä turistimenu, mutta niitä ei ole helppoa syödä! Kaikkein parhaimmat ruokaelämykset saadaan luottamalla onneen ja sokeasti valitsemalla elintarvikemyymälässä pieniä, erikoisia juustoja ja lihaleikkeleitä ja herkuttelemalla niillä jossain puistossa.

Ranskassa ja Italiassa omatoimimatkailija saattaa usein joutua hankaluuksiin, jos juuttuu johonkin maaseudun paikkakuntaan yllättävän lakon aikana. Paikallis-, seutu- tai valtakunnan linja-auto- tai junahenkilökunta saattaa marssia työpaikoiltaan useiksi päiviksi ilman ennakkoilmoitusta ja ilman tiedonantoa muilla kielillä kuin paikalliskielillä. Kun yksikin noista ammattiryhmistä lakkoilee, se vaikuttaa kaikkiin muihin liikenneryhmiin ja riski tuplaantuu mikäli matkailijan suunnitelma sisältää rajanylitystä kahden maan ja näin ollen kahden maan ammattiryhmien välillä. Lakot ovat arkea näissä maissa ja vaikka paikalliset ovat tottuneet niihin, voi tilanne tulla hyvin kalliiksi turistille, joka yrittää löytää vaihtoehtoisia tapoja päästä kohteeseen tai kohteesta pois.

Eurooppa, matka, matkakokemuksia, Ranska, ruoka