Travelfood

Olen aikaisemmin kirjoittanut pohjoisesta Espanjasta, Kataloniasta ja Baskimaasta – nyt on Madrid vuoro, sekä kaikkea mitä löytyy pääkaupungin eteläpuolella, kuten Andalusia. Useimmat matkailijat matkustavat Costa Blancaan tai Costa del Solille, mutta heti kun pääsee sisämaahan, ollaankin jo aidossa Espanjassa vuorineen, katedraaleineen, uneliaine pikkukaupunkineen ja kuivine maisemineen kuten La Mancha. Eteläkärjessä on vielä Gibraltarkin, jonne ei pääse helposti ilman vuokra-autoa tai järjestettyä retkeä eikä ole erityisen näkemisen arvoinenkaan.

Madrid on kesällä kuuma ja talvella kylmä. Keskikaupunki näyttää vauraalta mahtipontisine virastorakennuksineen, mutta kutsuisin kaupunkia kuitenkin enemmän suvaitsevaiseksi kuin muodolliseksi. Madridin eteläpuolella ovat kauniit Toledon ja Sevillan kaupungit, mutta kaikkein huimin näköala löytyy Rondasta. Kaupunki sijaitsee korkealla kukkulalla, jota puolittaa syvä, jyrkkä rotko.

Malagasta ajoimme moottoripyörällä Granadaan ja sen kuuluisaan maurilinnoitukseen Alhambraan. Meillä oli ehkä liian suuret odotukset Alhambrasta, koska retken merkittävimmät kokemukset olivat maaseudulta sekä Sierra Nevadan vuoristosta.  Osa maantiestä oli yhtäkkiä korkean padon päällä Embalse de los Bermejalesissa, ja sieltä oli päätä huimaavat näköalat. Myös luontopuisto Sierra de las Nieves oli upea.

Espanjalainen ruoka on maittava ja olenkin jo luetellut muutamat suosikkiannokseni toisessa Espanjan artikkelissani. Eteläisessä Espanjassa maistoin myös sherrymunuaisia, riñones al jerezia, sekä friteerattua merianturaa, linguadoa, ja kaikki oli erittäin hyvää. Härkätaistelukaupunki Rondan erikoisuus on häränhäntämuhennos nimeltään Rabo del Toro, ja se oli erittäin mehukas. Haluan myös nostaa esille espanjalaisia jälkiruokia, kuten flania tai crema catalanaa, joka on eräänlainen kinuskivanukas. Kuumina espanjalaisina päivinä löytyy kuitenkin makuelämys vailla vertaa, virkistävä sangria, joka on sekoitus mehua ja punaviiniä.

Espanja, Eurooppa, matka, matkakokemuksia, ruoka