Travelfood

Paljon turismipotentiaalia löytyy sellaisesta paikasta, jossa on koskemattomia hiekkarantoja tuhansilla aurinkoisilla ja lämpimillä saarilla, jossa on hymyileviä kielitaitoisia paikallisia ja erinomaista ruokaa. Filippiineillä on kaikkea tätä, mutta silti tuntuu kuin turismi olisi lapsenkengissä, vähän niin kuin Thaimaassa 20 vuotta sitten. Kaikkialla rakennetaan suuria hotelleja periksi antamattomien peltihökkeleiden vieressä ja suuryhtiöt ostavat rantatontteja, joita aidataan niin että paikalliset eivät pääse enää rannoilleen.

Vietimme aikaa ainoastaan Cebussa, Mactan-saaren Lapu-Lapussa, paikallisväestöstä eristäytyneessä hotellissa. Uima-altaan ja meren äärellä oli toki upeaa, mutta vartijan hämmästykseksi lähdettiin kuitenkin hotelliportin ulkopuolelle, paikalliskylään, missä hotellihenkilökunnan perheet asuvat. Sieltä löytyi hymyileviä  ihmisiä, jotka tuntuivat satsaavan kaiken ylimääräisen taistelukukkoihin, joista odotettiin tulevia rikkauksia. Emme edes harkinneet käyvämme suurkaupungissa Manilassa. Kaikkialla rannikolla on mahdollisuuksia snorklaukseen ja merisukeltamiseen hämähäkiltä näyttävistä veneistä. Turistien ja paikallisten haitaksi on jatkuva epävarmuus pieleen menevistä matkasuunnitelmista kun maassa on paljon taifuuneja, tulivuorenpurkauksia lentotuhkineen tai muita katastrofeja, jotka saattavat sulkea lentokenttiä päiväkausiksi. Meidän huolemme oli trooppinen myrsky Usman, joka ei kuitenkaan merkittävästi haitannut matkamme.

Olemme kaikki kuulleet filippiiniläisestä työvoimasta, jota riistetään pienillä palkoilla ja vaikeilla työolosuhteilla kaikkialla maailmassa. Kun näkee ystävälliset, hymyilevät paikalliset omassa kotimaassaan, tulee vihaiseksi kun ajattelee että juuri heidän olosuhteet pakottavat useat maastamuuttoon ja käytännössä orjuuteen. Heidän kielensä kuullostaa leikkisältä paikallismurteiden, espanjan ja englannin kielen sekoitukselta. Tätä leikkisyyttä huomaa myös heidän pinoy-televisio-ohjelmistaan, sekä radio-ohjelmistaan, joissa puhetta täydentää erilaiset verbaalisilta emojeilta kuullostavat taustaäänet.

Mutta juuri maastamuuttajien ansiosta meillä kaikilla on paremmat mahdollisuudet tutustua erinomaiseen filippiiniläiseen ruokaan. Jos et vielä ole vieraillut filippiiniläisessä ravintolassa, suosittelen sitä lämpimästi! Maista vaikkapa pork adoboa (eräänlaista nyhtöpossu-pataa keitetyllä kananmunalla) tai pork sisigiä (mausteista jauhelihaa kananmunalla ja riisillä) tai miksei vastaavaa tonnikala-sisigiä. Aamiaiseksi söin kerran tocino sisigiä, joka oli punaisia porsaanlihasuikaleita riisillä. Rannikkoseudulta saa tietysti kalaa ja äyriäisiä: maistoimme täytettyä rapua sekä grillattua pucitiä (mustekalaa). Kotimaassani olen saanut maistaa binatokseja (maissia), daingia (valkoista kalaa mung-pavuilla ja salsalla), kare karea (häränrintaa pavuilla ja munakoisolla), talbokseja (höyrytettyjä vihanneksia) sekä okoy-lättyjä. Yllättävän hyvä pork dinuguan osoittautui porsaanniskaksi inkivääri-veri-kastikkeessa.

Aasia, Filippiinit, matka, matkakokemuksia, ruoka