Travelfood

Suhteellisen nopeista ja halvoista Japanin lennoista huolimatta kesti monta vuotta ennen kun rohkenin matkustaa eksoottiseen Japaniin. Kulttuurisokki, kalliit hinnat ja monimutkaiset käytännön järjestelyt estivät minua pitkään, mutta loppujen lopuksi mikään niistä ei ollutkaan mikään suuri ongelma. Oli helppoa syödä paikallista ja paljon niinkin pieneen hintaan kuin 500 yeniä päivässä. Lukuisat käytännön ongelmat ilmenivät matkan aikana, mutta kaikki järjestyi jollain tavalla, ja vieläpä kohteliaan japanilaisen kumarruksen kera. Opaskirjat mainitsevat japanilaisia tapoja useaan otteeseen ja tuntuu vaarallisen helpolta tehdä vahingossa epäkohteliaita asioita, mutta itse asiassa harva japanilainen kiinnittää mitään huomioita vieraisiin, gaijineihin. Ei edes vaikka pukeutuisi erittäin huomiota herättävästi esimerkiksi yksilöllisiin manga- tai anime-vetimiin, mitä moni tekee.

Matkustimme Tokioon syyskuussa ja heti lentokenttäkuljetuksen aikana näkyi riisipeltoja sekä tummia metsiä, jotka pian vaihtuivat pilvenpiirtäjiin. Myöhemmin otimme supernopean junan (shinkansenin) Osakaan, ja istuimme oikealla puolella nähdäksemme Fuji-vuoren, mutta taifuuni esti näkyvyyden! Tokion huippuihin en laskisi useat shinto-temppelit, vaan ehkä ennemmin futuristisen, keinotekoisen Odaibo-saaren sekä Akihabara-kaupunginosan, jossa on elektroniikka ja mangaa lähinnä nuorille miehille. Viikonloppuisin kaupunginosa on suljettu liikenteestä ja kaikki shoppailevat musiikin säestyksessä seitsemänkaistaisella liikenneväylällä. Ja länsimaissa ollaan sitä mieltä että kauppa tyrehtyy, jos autoiluun tehdään rajoituksia!

Tokion metro osoittautui painajaiseksi! Julkinen liikenne sisältää useita eri juna- ja metroyhtiötä, jotka kilpailevat keskenään. Jos ostaa päivälipun tai arvolipun vaihtoineen, on suuri todennäköisyys että aikoo käyttää sellaista linjaa, johon lippu ei sittenkään kelpaa, jolloin se onkin arvoton. Toki löytyy lippuja, jotka sisältävät kaikki palvelut, mutta siitä huolimatta tuntuu monimutkaiselta. Katukuvassa on myös karttoja, mutta ne ovat usein käytännössä ylösalaisin, joten tarkista mihin pohjoinen osoittaa! Näistä huolimatta löytyy paljon tietoa, englanniksikin, joten kyllä pärjää. Jopa WC-tuolien lukuisten nappien ja toimintojen kanssa! Ja kiireistään huolimatta, KUKAAN ei puhu matkapuhelimeen metrossa. Se jos mikään on sivistyneisyyttä!

Japanilainen ruoka on AINA hyvä, joten ravintolassa on käytännössä mahdotonta tehdä virhevalintoja (edellyttäen ettei ole allerginen johonkin). Näyteikkunoissa on usein annokset havainnoitu muovisilla pienoismalleilla. Kaikkea kotimaissamme maistettu löytyy myös Japanista, mutta maut ovat paljon intensiivisempiä. Tämä koskee tunnettuja annoksia kuten sushia, nigiriä, sashimia, friteerattua tempuraa, sukiyaki-pataa, yakitori-grillipuikkoja, udon-nuudeleita, ramen-keittoa, miso-keittoa, wasabi-maustetta, Kobe-lihaa, sake-alkoholia sekä kaikkia mahdollisia mereneläviä. Ruokaa ei tilata tyyliin ”kanaleikettä” tai ”puolikasta kanaa”, vaan ruhon osilla, esimerkiksi kanan niskaa, kanan nahkaa tai kanan maksaa tms., ja se grillataan puikoilla yakitoriksi. Maistoin myös paikallista erikoisuutta, savustettua ankeriasta (unagia) riisillä ja se oli hyvää. Kastanjaleivokset kuuluivat makeisiin suosikkeihini. Tarjolla on myös paljon raakaa ja grillattua merenelävää, ja sitä voi maistaa ilman ennakkoluuloja. Kaikki on tuoretta. Kuuluisaa, myrkyllistä pallokalaa (fugua) jätin maistamatta.

Aasia, Japani, matka, matkakokemuksia, ruoka