Travelfood

Osana laajempaa huhtikuista Balkan-kiertomatkaa innostuin Makedoniasta sen verran että päätin kirjoittaa erillisen artikkelin tästä vähemmän tunnetusta ex-Jugoslavian tasavallasta. Lensin maan pääkaupunkiin Skopjeen, josta on helppo jaktkaa tiheästi lähtevillä busseilla Ohrid-järvelle. Bussimatkan aikana saa nauttia upeista vuoristomaisemista sekä pienistä maalaiskylistä, joita hallitsee moskeija ja minareetti. Harvemmin näkee bysanttilaisia kirkkoja.

Usealla maalla on oma Rivieransa järven tai meren varrella, jossa maan kansalaiset ja turistit rentoutuvat sekä nauttivat auringosta ja kylpemisestä. Makedonialaisilla on Ohrid-järvi ja se on mielestäni miellyttävä Riviera verrattuna monen muuhun samankaltaiseen. Huhtikuussa ehkä yksi kymmenesosa turistipaikoista olivat auki verrattuna korkeasesonkiin, mutta mitäpä se haittaa kunha saa unensa, rentoutumisensa ja ravintonsa. Huhtikuussa voi vaeltaa mäntymetsässä vaikka kunka kauan olemalla törmäämättä kehenkään muuhun. Kalliolla on mukavaa loikoilla kevätkukkien seassa, mutustelemalla villiä ruohosipulia sekä ihailla järveä ympyröiviä lumihuippuisia vuoria. Ja samalla ruskettua niin kuin korkeasesongin aikana.

Puolet järvestä kuuluu Albanialle ja vierailemalla siellä ällistyy miten köyhempiä ollaan ja miten paljon huonommin talot on hoidettu verrattuna naapurimaahan. Silti niillä on alunperin ollut samat edellytykset kuin makedonialaisilla. Makedonialaiset ovat ystävällisiä ja neuvovat mielellään matkalaisia etenkin vielä matalasesongin aikana. Se voi tulla tarpeeseen, koska kaikki kirjoitettu aineisto on kyrillisillä aakkosilla. Suurin osa matkalaisista tuntuu olevan itäisestä Euroopasta. Skopjen keskustaa rakennetaan vimmatusti (huhtikuu 2014) ja kiinnostavia tuloksia on jo nähtävissä kaupungin valtavan linnoituksen juurella. Upouusia virastorakennuksia koristavat lukuisat kiiltävät patsaatmaan sankareista ja ne antavat vahvan kansallisen tunteen. Suurin patsas kaikista esittää tietysti Aleksanteri suurta, vaikka hän kreikkalaisten mielestä ei ollut kotoisin nykyisen Makedonian tasavallan alueelta lainkaan. Skopjessa on myös Äiti Teresaan liittyviä muistomerkkejä, vaikka hän itse piti itseään albanialaisena.

Makedonialainen ruoka ei erotu muusta balkanilaisesta ruoasta. Tarjolla on uppopaistettua taikinaa eri muodoissa, pizzaa, pastaa, salaattia, grillattua lihaa sekä jauheliharuokia kuten muuallakin alueella. Mutta Ohridissa kannattaa maistaa päivän kala-annosta – se on yleensä hyvin valmistettua.

Albania, Eurooppa, Makedonia, matka, matkakokemuksia, ruoka