Vuonna 2020 matkustaminen muuttui yhtäkkiä mahdottomaksi. Koronakriisi ei minun osaltani kuitenkaan ollut tilapäinen keppi matkustuspyörässäni vaan pikemminkin huipennus siitä miten vaikeaksi matkustaminen on muuttunut. Jo ennen koronaa yhteiskunta oli ilmoittanut että ilmastoahdistus ja huolet maapallon tulevaisuudesta asettaa lentomatkustamisen syntipukiksi. Miten matkustetaan ilman että yhteiskunta kuormittuu?
Viimeisimmät matkani ovat olleet täynnä stressiä. Lakot, lentoyhtiöiden taloudelliset kriisit, muuttuneet lentoajat jotka supistivat lentokentän lentovaihdot olemattomiin, muuttuneet poliittiset olosuhteet tai äärimmäiset myrskyennusteet – kaikki nuo uhkasivat vuorotellen lentojani. Yhtäkkiä matkustamisen vaikeudet tuntuivat painavammalta kuin se mielihyvä mitä sain turistina. Itsenäisenä matkailijana en ollut maksanut ylimääräiset maksut matka-agenttien mainostamista erityisvakuutuksista. Joka kerta kun lentomatkustamisen yllä mainitut vaikeudet iskivät, joutui mielessään miettimään menetettyjä rahoja, mahdottomia vaihtoyhteyksiä isoilla lentokentillä, menetettyjä lomapäiviä ja murskattuja aikatauluja. Pettymyksekseni vaikeudet alkoivat näkyä myös hotellivarauksissani. Olen käyttänyt maailman suurimpia hotellivaraus-sivustoja ja yksi niistä oli koukuttanut liittymään heidän kanta-asiakasjärjestelmään, josta varausmäärän mukaan saisi huomattavia etuja. Koronan iskiessä olikin mahdotonta perua esimaksettua hotellia niin että saisi rahoja tai kanta-asiakaspisteitä takaisin. Kerran aikaisemmin olin saapunut kohteeseeni ilman että esimaksettua hotellia edes oli olemassa! Hotellivarausjättiläinen ei suostunut maksamaan niitä lisäkustannuksia, joita kertyi äkkiä hoidettavan uuden hotellivarauksen myötä kohdekaupungissa. Vaikka hotelli ei ole olemassa, varaussivusto ei ole edelleenkään poistanut varausmahdollisuuksiaan kyseiseen yöpymispaikkaan – ehkä he maksavat varaussivustolle merkittäviä summia pysyäkseen siellä?
Olen vieraillut 97:ssä kauniissa ja mielenkiintoisessa maassa. Minkä tyydytyksen saisin jos määrä nousisi 100-rajapyykin yli? Tuskinpa mitään. Kun pohdin mitkä seikat johtavat minut matkalle, esille tulee paljonkin jota voidaan korvata vaihtoehtoisilla keinoilla. Jos haluan tutustua eksoottisiin kulttuureihin ja ihmisiin, voin yhtä hyvin tutustua maahanmuuttajiin tai pakolaisiin omassa kotimaassani. Jos haluan kokea lämpöä ja valoa pimeänä vuodenaikana, voin ostaa kirkasvalolamppuja tai mennä saunaan. Jos haluan maistaa eksoottista ruokaa, voin käydä teemaravintolassa tai ostaa lähikaupasta kotiini mausteita ja aineksia itse tehtyyn ateriaan. Jos haluan nähdä kauniita maisemia voin Internetissä ihailla upeaa valokuvasarjaa kohteesta tai katsoa televisiosta matkailuohjelmaa, nykyisin jopa kolmiulotteisesti! Miksi siirtää kehosolujaan aikavyöhykkeiden yli tuhansien kilometrien päähän, kun se on uuvuttavaa?
Sekä hotelli- että lentoyhtiöiden pitää voida tarjota luotettavia palveluita. Aikataulujen on pidettävä ja palvelutarjottimen on oltava hyvin kuvailtu etukäteen, esimerkiksi Internetissä. Pärjätäkseen näiden palvelujen markkinoinnissa on nostettava ne seikat, joista ei pystytä helposti ja mukavasti nauttimaan yksinkertaisesti pysymällä kotona. Muuten kukaan ei halua enää maksaa myös turismin haittapuolista, eli matkustamisen stressistä ja kuormituksesta. Tämä alkaa nimittäin nyt painaa yhä enemmän kun verrataan siihen ihanuuteen että lähdetään kauas pois. Jotkut sanovat että keho on vanha mutta mieli on nuori. Ollaan virtuaalisesti nuoria. Samalla tavalla voidaan sanoa että moderneilla apuvälineillä ollaan mielessään käyty Patagoniassa tai vaikkapa Shangri-Lassa ilman että ollaan siirretty vanhaa kehoaan näihin paikkoihin. Vai löytyykö joku kompromissi valintaan lähteäkö matkalle vai olla menemättä?
