Tämä artikkeli on suunnattu lähinnä paikallisille ravintoloitsijoille, siksi se on ehkä kiinnostava lähinnä englannin kielellä maailmalla lukeville. Mutta käännän ajatukseni myös suomeksi. Merkittävä osa matkakokemuksesta on tietysti paikallinen ruoka. Jotkut matkailijat etsivät mahdollisimman pieniä ruokakustannuksia, joten tässä on neuvoni ravintoloille, jotka etsivät niitä asiakkaita: pidä hintasi alhaisena ja mainosta paikallisissa retkeilymajoissa. Niille ravintoloille, jotka haluavat varakkaita ja gourmetia etsiviä turisteja, neuvoni on pysyä Michelin-oppaassa!
Omat ruokakokemukseni ovat jostain siltä väliltä. Nautin suunnattomasti kotona tehdystä paikallisesta ruoasta, mutta nautin niistä mieluummin ravintoloissa kuin jonkun kodissa. Mitä tällaisen ravintolan omistajan kuuluu tehdä? Esimerkiksi, jos olet Lissabonissa, on tärkeää että löydän ravintolan googlatessani ”Portuguese food” ja ”Lisbon”. Ravintolan on hyvä pitää ruokalistansa englannin kielellä ravintolan kotisivuilla. Ravintolan ei tarvitse olla lähellä nähtävyyksiä, kunhan siihen pääsee helposti paikallista kuljetusta käyttäen.
Tässä on muutama vinkki sellaisille ravintoloille, jotka haluavat houkutella satunnaisesti ohi kulkevia turisteja. Pidä ruokalistasi englannin kielellä ovellasi tai ikkunallasi hinnat selkeästi merkittynä. Jos kävelen ravintolasi ohi, eikä tätä tietoa ole saatavilla, oletan että ravintolalla on jotain piilotettavaa, kuten esimerkiksi järjettömän korkeita hintoja, enkä edes viitsi käydä sisällä tiedustelemassa lisää. Jos pysähdyn lukeakseni ruokalistaa, pyytäisin olemaan häiritsemättä eikä yritettäisi heittää minut sisään, kun kerran jo olen kiinnostunut lukemaan ruokalistaa. Mikäli ruokalista nostaa kiinnostustani, osaan kyllä kysyä lisätietoja ilman päällekäyvää markkinointia. On kiusallista kun sisäänheittäjä ryhtyy lukemaan ruokalistaa ääneen, kun voisin lukea sen ihan itsekin.
Turisteina meidän odotetaan sopeutuvamme paikallisiin ruoka-aikoihin. Onko tämä oikeasti ravintoloitsijan etujen mukaista? Pitää sekä paikalliset että turistit sidottuina rajallisiin pöytämääriin sen rajallisen ajan kun ruokaillaan? Tiedän että koko eteläinen Eurooppa syö päivällisensä kello kahdeksan jälkeen, mutta jos se vaan olisi mahdollista, söisin oikean paikallisen aterian jo ennen sitä. Uneni laatu kärsii, jos syön raskaasti myöhään illalla.
Viimeiseksi, mikäli ravintolalla on luottokorttitarra ovella, on tärkeää että ravintolassa on toimiva luottokorttimaksupääte. Ei ole nykyaikaista eikä järkevää pitää setelinippua mukana vain varmuuden takia. Minulle paikallinen ruokaelämys ei ole hinnasta kiinni. Sitä tärkeämpi on konaiselämys, joka koostuu palvelusta, erikoisuudesta, mausta, ympäristöstä ja toimivasta paikasta. Ja kun nämä palikat toimivat, pyöristän mielelläni ravintolalaskun loppusumman ylöspäin, edellyttäen että mukaan ei ole laskettu kätkettyjä hintoja. Amerikka, pyytäisin tekemään jotain kaikille niille ekstrahinnoille, mitkä tulevat laskun päälle, kuten pakolliset juomarahat ”hyvästä palvelusta”, joita joskus laskutetaan automaattisesti vaikkei hyvä palvelu olekaan taattu.
