Travelfood

Siitä lähtien kun näin Silkkitie-sarjan televisiosta, on Keski-Aasian sivilisaatio kiehtonut minua. Ei ollut epäilystäkään että Euroopan kurjistuessa pimeällä keskiajalla, elämä oli kehittyneempi Silkkitien tasangoilla. Vieraillessani Samarkandissa, opas kertoi että kaupungin tiedeväki ymmärsi observatorioidensa avulla maapallon olevan pyöreä jo kauan ennen kun Länsi-Euroopan Kolumbus oli edes syntynyt. Viimeisten vuosikymmenten aikana alue on kuitenkin ollut Neuvostoliiton vallan alla ja ilmeisesti uzbekit ymmärtävät nyt vasta miten suuri historia heillä on ja millaisia mahdollisuuksia tämä voisi tuoda turismin muodossa.

Kun aloin vakavasti suunnitella Samarkand-matkaani, ymmärsin nopeasti että tarvitsen paikallisen yhteyshenkilön hoitamaan paikalliset yksityiskohdat. Internetin avulla löysin henkilön, joka pientä maksua vastaan hoiti hotellin, maan sisäiset junamatkat, oppaan sekä kaikki muodolliset paperit. Kun saavuin maahan, muodollisuudet veivät enemmän aikaa kuin yleensä ja on tärkeää että ilmoitetaan kaikki valuutat juuri niin kuin lomakkeissa halutaan. Maasta lähdön yhteydessä ilmeni että minulla oli ilmoittamattomia ulkomaisia seteleitä ja ne ”takavarikoitiin”. Saapumisen jälkeen kaikki sujui kuitenkin hyvin. Junamatka Taschkentistä Samarkandiin oli mukava ja Registan-junaikkunan läpi näkyi tasankoja sekä lumihuippuiset Pamir-vuoret.

Internetistä on helppoa löytää kuvia Samarkandin kauniista moskeijoista, kuten Zibi Mahdista. Takaan että todellisuus on upeampi kuin kuvat! Ainakin maaliskuussa paikalla ei ollut paljonkaan turisteja minun lisäksi ja paikalliset katsoivat minua kuin olisin hyvinkin erikoinen vieras. Kysyin oppaaltani mitä uzbekit ajattelevat venäläisistä heidän valtakautensa jälkeen ja hänen ilmeensä kertoi enemmän kuin hänen sanattomat sanansa. Myös pääkaupungissa Taschkentissa nuoret uzbekit pysäyttivät minut, ilmeistä turistia, kysyäkseen Uzbekistanin ulkomaailmasta. Itse hämmästelin pääkaupungin mahtipontisia muistomerkkejä, joista suurin osa kunnioitti niitä miljoonia kansalaisia, jotka kaatuivat Neuvostoliiton puolesta toisen maailmansodan aikana.

Uzbekkien ruoka on käytännössä yhtä kuin lampaanliha ja leipä. Sekä Samarkandissa että Taschkentissa myydään isoja, hyviä leipiä katukärryistä. Lampaanliha on murea ja on muhinut uuneissa kauan. Ruoka ei ole yhtä mausteinen kuin esimerkiksi Intiassa ja maistuu erinomaiselle.

Aasia, eksoottinen ruoka, matka, matkakokemuksia, ruoka, Uzbekistan