Travelfood

Kymmenen vuotta oli kulunut Pekingin matkastani ja oli tullut aika käydä Shanghaissa sekä suurkaupungin ympäristössä. Omatoiminen matkailu Kiinassa on suuri haaste ja vaatii paljon etukäteissuunnittelua sekä byrokraattisia järjestelyitä. Mutta on se myös hauskaa kun on tavallaan matkoilla jo ennen kun on saapunut paikan päälle. Käännösohjelman avulla tein pieniä lappuja, joilla ilmaisin kiinaksi toivomuksiani, kuten esimerkiksi bussilippujen ostamista, koska pelkästään englanniksi ei tunnu pärjäävän Kiinassa. Näillä järjestelyillä pystyin tekemään omatoimisia retkiä Suzhoun kanavakaupunkiin sekä kauniiseen Hangzhouhun. Sekä niissä että Shanghaissa huomasin, että nähtävyyksien välillä on suuret etäisyydet ja jopa tämä pinttynyt jalankulkija joutui ottamaan taksin silloin tällöin. Ja jouduin vaikeaan tilanteeseen yrittäessäni selittää kuljettajalle minne halusin!

Shanghain merkittävimmät nähtävyydet kuten Bund-kävelyreitti Huangpu-joen varrella, Yuyuanin vanhat kauppiaskorttelit sekä modernien arkkitehtuuri-ihmeiden neonvalaistus olivat pian nähty, joten retket lähikaupunkeihin olivat tervetulleet. Matkan kohokohta oli kuitenkin retki Keltaiselle vuorelle, tai Huangshan-vuorelle. Tämä luonnonpuisto sijaitsee sen verran kaukana Shanghaista että voi olla haastavaa käydä siellä pelkästään päiväretkellä. Tarkalla suunnittelulla ja yöpymällä Hangzhoussa tai Tangkoussa se on kuitenkin mahdollista. Omatoimisena retkenä se vaatii useita bussivaihtoja sekä köysiradalla liikkumista ennen kun ollaan upeiden vuorimaisemien keskellä. On ymmärrettävää miksi nämä romanttiset vuoret kuuluvat Kiinan kansallismaisemiin Kiinan muurin ohella. Jo bussimatka Hangzhousta tarjoaa upeita vuorimaisemia sekä välähdyksiä elämästä Kiinan maaseudulla.

Kiinalainen ruoka on useimmille tuttu ja olisin mielelläni maistanut sellaista mitä ei saa kotona tyypillisistä kiinalaisista ravintoloista. Kielimuuri estää kuitenkin tietämästä mitä syö enkä oikein innostunut kokeilemaan jotain super-eksoottista. On paljon helpompaa ostaa jotain englanninkielisten ruokalistojen perusteella, jolloin tietää saavansa jotain melko erikoista mutta ei kuitenkin huippukiinnostavaa. Tällä kerralla maistoin kanaa mustapapukastikkeessa, dumpling-nyyttejä, friteerattuja jättikatkarapuja sekä härän munuaisia (luultavasti?) inkivääriliemessä.

Jo kymmenen vuotta sitten tunsin todellakin olevani ulkomaalainen Kiinassa. Kielimuurista huolimatta saattaa joskus saada oikein neuvoja ja ylimääräistä huolenpitoa kun paikallisten mielestä ollaan turistina tekemässä outoja valintoja esimerkiksi reitin suhteen. Kadulla tungeksitaan väkijoukkojen seassa ja kaikki näyttävät vilkuilevan toisiaan kuin olisivat toistensa taakkoja. Kohteleminen on viileän kohteliasta, mutta ei erityisen ystävällistä. Kukaan ei tunnu ottavan muita huomioon, mikä tuntuu hiukan oudolta sen jälkeen, kun sinulta on kysytty miljoona kysymystä, ei ilmeisesti kiinnostuksen takia. Lomakkeita tietoineen on täytetty viisumihakemusten yhteydessä, ennakkotilauksissa Internetin kautta, maahanmuuttotarkastuksen yhteydessä sekä hotelliin tullessa. Kun kaikki nämä kysymykset ja tiedot on käsitelty ja varastoitu erilaisten toimijoiden tietojärjestelmiin voi vain pohtia kuinka paljon kiinalainen tiedusteluorganisaatio tietää niistä ulkomaalaisista, jotka ovat vierailleet Kiinassa jossain vaiheessa elämässään. Tämä koskee tietysti myös muiden maiden viranomaisia kuin Kiinan.

Aasia, Kiina, matka, matkakokemuksia, ruoka